Artikkelit kirjoittajalta Leo Heikurainen

This paper is intended as a reply to the controversial paper by Mr. Eronen presented in this issue of Suo (p. 9), which deals with peatland forest drainage. Mr. Eronen, as a non-forester, has based his paper on a mistaken impression of peatland forestry and it contains errors and misunderstandings. For instance, the new peatland classification he proposes is merely a list of treatments which may or may not be necessary to maintain productivity of drained peatlands, depending upon the particular site. In my paper I point out this and other shortcomings of Mr. Eronen's paper.

• Heikurainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

In the late 1950's, the Department of Peatland Forestry at the University of Helsinki established a peatland protection area in the parish of Orivesi. The paper reports some results concerning the increment of tree stands in the area and the possible influence from a relatively distant drainage scheme. The area under study amounted to 500 ha and was later surrounded to the east and west by drained peatland forests. The first site was initially drained in 1961, the second with its location behind the esker, was drained at different times in the 1930's and 1950's (see Fig. 1). In 1961, 20 sample plots (20 x 20 m) were built on the area for educational purposes, 14 of which represent forest covered peatland site types. Growth increment data concerning the tree stand of the sample plots was measured three times in the 20 years since establishment (see Tables 1 and 2). It is generally believed that the increment of a forest stand on a virgin peatland area is very small and equivalent only to the natural drain of the stand. Growth data representing the situation in the 60's indicates a slight increase in the volume of the growing stock, an increase which is comparable to the average achieved for Southern Finland (Heikurainen 1971). The growth data for the 70's reveals a surprising increase in the increment of most sample plots. Seeking an explanation for the considerable increase in tree growth on peatlands supposedly in their natural condition, the author came to the conclusion that the neighbouring drainage, although situated at some distance from the area in question - in this instance several hundreds of meters - had hydrological consequences which nonetheless modified the virgin peatland ecosystem. This change caused the improvement in forest growth in the surrounding areas. The author stresses that this observation may have a wider interpretation since the improving effect of forest drainage on forest growth may extend beyond the area intended for drainage. In other words the change in vegetation, tree stand etc. resulting from forest drainage may be more powerful than previously expected and could affect an area originally intended for preservation in natural condition (natural conservation areas). It is possible for virgin ecosystems to be influenced several hundreds of meters from the drainage area.

• Heikurainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

Kirjoitus selostaa metsäojituksen seurausvaikutuksia koskevia tutkimuksia, joita Helsingin yliopiston suometsätieteen laitoksessa on tehty vuodesta 1972 alkaen. Vesien laatua koskevat tutkimukset on tehty yh-teistyössä Vesihallituksen vesientutkimus-laitoksen kanssa. Kirjoittajat ovat esitelleet tässä julkaistavia tuloksia Suoseuran kokouksessa 18. huhtikuuta 1978. Julkaisua on syytä pitää edeltävän tiedonannon luontoisena. Yksityiskohtaiset tutkimusjulkaisut tulevat ilmestymään myöhemmin. Tutkimukset osoittivat, että metsäojitus ei aiheuta ojitusaluetta lähellä olevilla kangasmailla kasvavien metsien kasvussa haitallisia vaikutuksia. Ojien lähettyvillä vaikutus on metsien kasvua lisäävä, eräissä tapauksissa samaa havaittiin kauempanakin ojasta. Pelko siitä, että ojituksen vaikutuksesta kasvuolosuhteet huonontuisivat ympä-röivillä kankailla näyttää siis aiheettomalta (vrt. Laine ja Seppälä 1977). Metsäojituksella sinänsä ei näytä olevan selviä pysyviä vaikutuksia alueelta purkautuvien vesien laatuun. Orgaanisen hiilen pitoisuuksissa ei ole merkitseviä eroja yli kaksikymmentä vuotta vanhojen, jo metsittyneiden ojitusalueiden ja luonnontilaisten suoalueiden välillä. Samoin on asian laita kaliumpermanganaatin kulutuksen ja kokonaistypen suhteen. Ojituksen aikana ja jonkin aikaa sen jälkeen lisääntyy vesien mukana huuhtoutuva orgaaninen aines merkittävästi, mutta jo parissa kuukaudessa näiden epäpuhtauksien määrä laskee. Onkin ilmeistä, että liuenneen orgaanisen aineen huuhtoutuman kasvu rajoittuu nopeaan vesivaraston muutoskauteeni Sen sijaan lähinnä ojaeroosiosta johtuva kiintoainehuuhtoutuma jatkuu pitempään keskittyen ylivirtaamakausiin. Tämä tutkimus antaa selviä viitteitä siitä, että ojituksen haitalliset vaikutukset veden laatuun ovat ajallisesti rajoittuneita. Ojituksen vesistövaikutukset tulisivat siis vähitellen pienenemään nykyisestä tasosta uudisojitusten vähentyessä ratkaisevasti ja 1980-luvulla. Ojituksen välitön vaikutus hydrologisissa olosuhteissa näkyy kesän alivalumien erittäin voimakkaana kasvuna, myös sateiden aiheuttamat ylivalumat suurenivat. Valumien suureneminen on osittain suon vesivaraston pienenemisen seurausta, joka tapahtuu valtaosaltaan parin ensimmäisen ojituksen jälkeisen kuukauden aikana. Ojituksen pitkäaikaiset hydrologiset vaikutukset näyttävät yleisesti ottaen olevan vaihteluita tasoittavia, maksimivalumat pienenevät ja kesän kuivien kausien minimivalumat suurenevat. Kuivina kausina vähintä jatkuu ojitetuilta alueilta pitempään kuin luonnontilaisilta alueilta. Kevään lumensu-lamiskauden aineisto on pieni, eikä siten anna aihetta pitkälle meneviin yleistyksiin. Näiden lähinnä edullisina pidettävien muutoksien syyt ovat ilmeisesti seuraavanlaiset: Ojituksen vaikutuksesta valuntakynnys alenee, josta seuraa veden varastoimis-kyvyn lisääntyminen. Toinen vaikuttava tekijä lienee pidännän voimakas kasvu ojituksen vaikutuksesta lisääntyneen puuston ansiosta. Ilmeisesti myös evaporaation pieneneminen ojituksen vaikutuksesta on merkittävä tekijä. Näyttää siis siltä, että metsäojitus, ainakin sellaisena kuin sitä Suomessa ja Suomen ilmasto-oloissa harjoitetaan, on omiaan aiheuttamaan lähinnä positiivisia hydrologisia seurausvaikutuksia. Tällaisiin tuloksiin ovat aikaisemmin päätyneet useat muutkin tutkijat (esim. Baden ja Eggelsmann 1964, Ferda 1966, Bay 1971, Pyavtsenko 1976). Päinvastaisiakin käsityksiä on esitetty (esim. Masing 1976, Shaposhnikov 1976), osaksi kuitenkin enemmän tai vähemmän aridisilla alueilla saatujen tulosten perusteella (Klueva 1973). Ojituksen aikaiset ja välittömästi sitä seuraavan lyhyen aikajakson vaikutukset ovat sen sijaan haitallisia. Vesien mukana kulkeutuvalla orgaanisella ai-neksella saattaa olla ainakin tilapäisesti vesien laatua laajemmaltikin pilaava vaiktus. Lopuksi on syytä todeta, että ojitusalueiden jatkuva hoito ja käyttö tuovat omat erikoispiirteensä edellä tarkasteltuihin tekijöihin. Voidaan päätellä, että ojitusalueilla suoritettavat hakkuut lisäävät valuntaa (esim. Heikurainen & Päivänen 1970) ja ojien perkaukset sekä ojituksen uusiminen vaikuttavat vesien laatuun saman suuntaisesti kuin uudisojitus. Varsinaisia tutkimuksia näistä seikoista ei ole riittävästi olemassa, eivätkä nyt selostetut tutkimustulokset ole sellaisenaan sovellettavissa näihin ongelmiin.

• Heikurainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Kenttämies, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Laine, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Heikurainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Heikurainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Heikurainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Heikurainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Heikurainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo

• Heikurainen, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo
• Huikari, Sähköposti: ei.tietoa@nn.oo